Vaapponen on puolivuotias! Pienen ihmisen suurta juhlapäivää vietettiin perhepiirissä antamalla juhlakalun tutkittavaksi pehmeäksi höyrytetty bataattilohko. Tunnistamaton objekti pöydällä herätti välittömästi suurta mielenkiintoa; Vaapponen otti bataatin nyrkkiinsä, laittoi sen suuhunsa, irvisti ja lättäsi koko palasen atomeiksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän aterioi jotain muuta kuin äidinmaitoa, ja vielä ihan itse! Vaipan tarkastelu myöhemmin illalla paljasti, että vatsaankin oli päätynyt jotain, vaikka sotkun perusteella sitä oli vaikea uskoa.
Alunperin sormiruokailua kehotti kokeilemaan neuvolan täti. Lisää infoa sekä vertaistukea hain kirjastosta ja netistä, sekä suomeksi että englanniksi. Luonnollisten asioiden äärellähän tässä ollaan; vauva ottaa muutenkin kaiken käteensä ja vie suuhun! Soserumban keskellä sitä ei vain tule ajatelleeksi, että pikkuinen osaisi hoitaa homman myös itse, helpommin ja hauskemmin. Ensimmäinen pelko oli, että tukehtuuko vauva. Kieltämättä näihin muutamaan ensimmäiseen päivään on mahtunut yskimistä ja kakomista, mutta aina tilanne on mennyt nopeasti ohi, ja hän on jatkanut ruuan tutkimista kaikessa rauhassa. Sormiruokailusta syntyvää sotkua ei voi vähätellä :) Lähes kaikki ruoka päätyy ennemmin tai myöhemmin lattialle ja syliin. Meiltä löytyi varastosta konttorituolin alle tarkoitettu iso muovilevy, joka on nyt vauvan syöttötuolin alla. Puhdistan sen aina ennen ruokailua, joten pudonneet ruuanpalaset voi nostaa huoletta takaisin touhunyrkkien ulottuville.
Ensibataattien jälkeen Vaapponen on maistellut höyrytettyä perunaa ja kukkakaalia, kurkku- ja tomaattilohkoja, banaania ja kalvottomia appelssiinilohkoja. Yllättäen tomaatti on kaikkein parasta! Kukkakaalin maku sen sijaan ei ole lainkaan pikkuisen mieleen. Sormiruokailu vaatii äidiltäkin malttia. Tekisi mieli syöttää vauvaa, kun tuntuu että ruokailu menee pelkäksi sekoiluksi. Yritän kuitenkin luottaa hänen taitoihinsa ainakin toistaiseksi, ja tyytyä nostelemaan pudonneet herkut lattialta uudelleen imeskeltäviksi. Nähtäväksi jää, että pitäisikö syöttämiseen turvautua myöhemmin. Mitenköhän onnistuu puuron syönti omin pikku käsin?
