Imetysteeppari akuuttiin tarpeeseen

Koko alkukesän olen kärsinyt kesäisten imetysvaatteiden vähyydestä ja pyörinyt kylillä viikko tolkulla samassa t-paidassa. Erehdyin ahdistuksissani jopa äitiysliikkeeseen sovittelemaan vaatteita. Ihania kamppeitahan sieltä olisi mukaansa saanut, mutta hupsista miten paljon maksavat simppeleimmätkin t-paidat! Eilen sain viimein aikaiseksi ryhtyä rakentelemaan imetyspaitaa omassa ompelupajassa. Paidan kaava on Ottobre 303-Naisten parhaat topit. Onpas hartioista hyvin istuva! Leikkasin helman hiukan leveneväksi vyötärötä alaspäin, ja lisäsin pituutta n. 10cm. Näin sain mukavan lötköhelman. Päällekkäin menevien etukappaleiden reunoihin ompelin Framilon-nauhan, niin eivät lörpsähdä, kun vauva availee baaria. Kangas on varsinaista lutkurutkua Eurokankaan palalaarista, kaunista kyllä, mutta ei loista laadullaan. Paidan hinnaksi taisi tulla noin 3€, joten hinta ja laatu ovat kuitenkin ihan kohdillaan.

Tässä vielä yhteiskuva imetyshuollon asiakkaan kanssa. Olemme tyytyväisiä. Turkoosi näkyy olevan päivän väri.

Mekkotehdas aikuisille ja Aino

Justiinsa sain valmiiksi toisen mekkoni Mekkotehdas aikuisille- kirjasta. Olipas virkistävää ommella vaate vaihteeksi jostain muustakin materiaalista kuin trikoosta. Toisaalta joustamaton kangas oli aika armotonta pientenkin mittavirheiden osalta. Erityisesti vuorikankaan kanssa emme ystävystyneet; miten ihmeessä eestaas liukuvaa lutkua on tarkoitus saada leikattua muotoonsa! Öh, ehkä asia vaatii pientä harjoittelua. Tämä taisikin olla elämäni eka vuoritettu yritelmä. Mutta hieno tästä tuli pienistä vuorikangashikoiluista huolimatta, ja olen tosi tyytyväinen! Päällikangas on puuvillaa Eurokankaan palalaarista ja vuori jotain hienoa ja vaaleanpunaista.

Jos jotain huonoja puolia pitää keksiä, niin sanottakoon, etten oikein ymmärrä kuinka tätä mekkoa voisi ikinä käyttää ilman housuja. Ei tarvitse kuin olkapäitä kohottaa, niin pakarat vilahtelevat. Taidan olla keskimääräistä pitkäselkäisempi. Jos teen joskus uuden mekon tällä samalla kaavalla, niin helmaan pitää lisätä pituutta aika reilusti. Tosin kivahan tämä on tällaisena tunikanakin! Muotoilussa on mukavaa 70-luvun henkeä. Äitini sanoi heti mekon nähtyään, että "tuollaisia minä käytin nuorena".

Lahjoja ystävälle

Hyvä ystäväni sai opintonsa päätökseen ja taskuunsa maisterin paperit. Hän on niin kiva ja tärkeä, että halusin antaa hänelle valmistujaislahjaksi jotain omin pikku kätösin väkerrettyä. Mekkotehdas aikuisille-kirjasta bongasin nätin ja sopivan reilun kokoisen meikkipussin ohjeen. Minkäänsorttisia pussukoita en ollut aikaisemmin tehnyt, joten jonkin verran piti tekelettä käsissä pyöritellä ennenkuin tajusin, kuinka vetoketju oli tarkoitus kiinnittää. Yläreunan poimutukset ja vinonauhahuolittelu tekevät tästä astetta monimutkaisemman (ja hienomman!) kuin ihan tavikset vetoketjupussit.

Sekä vetoketjun- että vinonauhan ompelu sujui yli odotusten, kun maltoin harsia ne paikoilleen ennen konesurautusta. Päällikangas on mahtavan upeaa Afrikan puuvillaa Eurokankaan palalaarista. Vaaleanpunainen vuorikangas ja vinonauha tekevät lopputuloksesta oikein ylellisen oloisen ja maisterille sopivan.

Lahjapakettiin kääräisin myös korville lämmikettä sopivasti näin kolean Juhannuksen kynnyksellä. Lapselleni ompelin jo jonkin aikaa sitten paidan Eurokankaan kettutrikoosta, ja jämäpaloista riitti sopivasti matskua aikuisen kokoiseen pipoon. Toivottavasti riekaleista riittäisi vielä itsellenikin, on nimittäin sen verran ihana myssy ja hilpeäksi tekevä kangas! Toivon, että ystävänikin tykkää.

Samistelua

Juu nostan käden pystyyn ja tunnustan kuuluvani niihin äiteihin, jotka tykkäävät pukeutua lastensa kanssa samanlaisiin vaatteisiin. Onhan se nyt vaan supersöpöä, kun äidillä ja vauvalla on samanlaiset mekot! Näin oli sukulaistenikin mielestä, kun hengailimme tädin 60-vuotiskekkereillä Vaapposen kanssa samanlaisissa koltuissa. Vauvan minikokoinen mekko syntyi omasta Vilmastani ylijääneestä kangaspalasta. Kangasta tosin oli sen verran vähän, että hihoja en enää millään saanut jäljelle jääneistä riekaleista taiottua, vaikka alkuperäinen ajatus oli tehdä pitkät hihat. Oikeastaan ihan kiva juttu, että kävi näin. Mekon kaava on Birdie birdie Ottobre 1/2015-lehdestä, ja se toimii loistavasti hihattomanakin! Huolittelin vaan kädentien reunukset kaitaleella. Oli muuten sen verran hyvänmallinen kaava, että sitä tulee varmasti hyödynnettyä uudestaankin, hihoilla ja ilman.

Vähänkö me ollaan liikuttavia... Isoissa juhlissa on myös ihan käytännöllistä pukeutua lapsen kanssa samaan kuosiin, niin ei tule vahingossa otettua väärää vauvaa mukaan kotimatkalle.

Mekkotehdas aikuisille ja Vilma

Hymyni ulottuu tällä hetkellä korvasta korvaan, koska uusi mekkoni valmistui juuri! Tilasin hiljattain itselleni Mekkotehdas aikuisille-kirjan, ja ensimmäiseksi otin kirjasta työn alle joustaville materiaaleille tarkoitetun Vilman. Kangasvalintani olikin superjoustavaa, vähän kuin uimapukua olisi ommellut. Eurokankaan palalaarista tuo kangaspätkä oli peräisin, enkä oikein edelleenkään tiedä, että mitä se on syönyt. Kaunista ja ainakin hyvin erikoista limenvihreällä ja vaaleanpunaisella kudottua tekokuitutrikoota se on.

Tein mekon täysin kirjan ohjeiden mukaan pääntietä lukuunottamatta. Koska kangas on niin joustavaa, en oikein luottanut taitoihini saada kaitalehuolitellusta pääntiestä kaunista, vaan tein helpomman t-paitatyyppisen ratkaisun. Lopputulos on oikein siisti ja toimiva. Mitä tästä mekosta nyt muuta voisi sanoa, kuin että se on i-ha-na ja olen supertyytyväinen! Kangasta jäi yli pieni pala, ja ensi lauantain sukujuhlissa vauvelillanikin on toivottavasti samistelumekko yllään.

Streaky Legs

Vaikka ompelenkin paljon ja aina, kun sitä kuluisaa omaa aikaa jostain ilmaantuu, en ole ollut kovin motivoitunut vauvan vaatteiden tekemiseen. Tuntuu niin turhauttavalta nähdä paljon vaivaa, kun tyyppi kasvaa kamppeistaan ulos muutamassa kuukaudessa. Ja kirppikseltä saa vielä näin pienelle vauvalle määrättömästi hyvää tavaraa mitättömän pienellä rahalla. Trikootilkkuja oli nyt kuitenkin kertynyt sen verran paljon, ja päälle mahtuvien pöksyjen pino pienentynyt, että ompelin vauvallekin jotain! Koko hommassa taisi mennä 45 minuuttia. Siinä ajassa ei olisi ehtinyt edes pistää vauvaa turvakaukaloon ja ajaa kirppikselle.

Näiden housujen malli on Streaky Legs Ottobren numerosta 1/2015. Kestovaippapyllyn änkeminen housuihin on monasti haastavaa, ja tuntuu siltä, että useimmat vauvan vaatteet on mitoitettu kertakayttövaippoja käyttäville tikkusäärille. Näissä housuissa ei tuota ongelmaa todellakaan ole! Paksuinkin kestovaippapaketti mahtuu upeasti. Pulleasääriselle Vaapposelle en ole paremmin istuvia pöksyjä vielä tavannut.  Taidan tehdä näitä lisää!

Ruskamekko!

Tutkimusmatkalla kohti täydellisen trikoomekon kaavaa ei voi välttyä törmäämästä Pikku Piltin Ruskamekkoon. Netti on pullollaan kivoja kuvia tästä mekosta, joten pitihän sitä testata. Tilasin kaavan imetysluukullisena versiona, mutta leikkuuhetken koittaessa en raaskinutkaan ruveta tätä ihanaa Royal-tuotteen puuvillaneulosta pätkimään maitobaarimalliksi. Perhoset ovat kuitenkin kaikkein kauneimmillaan kokonaisina. Ja ehkäpä joskus vielä koittaa aika, jolloin voin poistua kotikolosta ilman tissiä lutkuttavaa vauvaa.

Kaava oli maineensa veroinen, ja valmis mekko on täydellinen! Oikean koon valinta ei heti osunut nappiin. Leikkasin palaset aluksi L-kokoisina, kun en uskonut mahtuvani pienempään formaattiin. Neulos kuitenkin venyy niin paljon, että pienensin koko homman M-kokoon. Pussihelma on hauska, ja näyttää peilissä mahtavan hienolta, mutta tuntuu hiukan oudolta ja vaatinee totuttelua. Tai ehkäpä laitoin helmakuminauhan aavistuksen liian kireälle. Mekko on niin kiva ja hyvin istuva, että taidan duunata näitä vielä tusinan lisää, luukuilla ja ilman!