Justiinsa sain valmiiksi toisen mekkoni Mekkotehdas aikuisille- kirjasta. Olipas virkistävää ommella vaate vaihteeksi jostain muustakin materiaalista kuin trikoosta. Toisaalta joustamaton kangas oli aika armotonta pientenkin mittavirheiden osalta. Erityisesti vuorikankaan kanssa emme ystävystyneet; miten ihmeessä eestaas liukuvaa lutkua on tarkoitus saada leikattua muotoonsa! Öh, ehkä asia vaatii pientä harjoittelua. Tämä taisikin olla elämäni eka vuoritettu yritelmä. Mutta hieno tästä tuli pienistä vuorikangashikoiluista huolimatta, ja olen tosi tyytyväinen! Päällikangas on puuvillaa Eurokankaan palalaarista ja vuori jotain hienoa ja vaaleanpunaista.
Jos jotain huonoja puolia pitää keksiä, niin sanottakoon, etten oikein ymmärrä kuinka tätä mekkoa voisi ikinä käyttää ilman housuja. Ei tarvitse kuin olkapäitä kohottaa, niin pakarat vilahtelevat. Taidan olla keskimääräistä pitkäselkäisempi. Jos teen joskus uuden mekon tällä samalla kaavalla, niin helmaan pitää lisätä pituutta aika reilusti. Tosin kivahan tämä on tällaisena tunikanakin! Muotoilussa on mukavaa 70-luvun henkeä. Äitini sanoi heti mekon nähtyään, että "tuollaisia minä käytin nuorena".
Onpa ihana mekko! Onnittelut onnistumisesta! Itsekin pitäydyn tiukasti trikoisiin, koska nimenomaan pelkään epäonnistuvani joustamattomien kankaiden kanssa.
VastaaPoista