Imetysteeppari akuuttiin tarpeeseen

Koko alkukesän olen kärsinyt kesäisten imetysvaatteiden vähyydestä ja pyörinyt kylillä viikko tolkulla samassa t-paidassa. Erehdyin ahdistuksissani jopa äitiysliikkeeseen sovittelemaan vaatteita. Ihania kamppeitahan sieltä olisi mukaansa saanut, mutta hupsista miten paljon maksavat simppeleimmätkin t-paidat! Eilen sain viimein aikaiseksi ryhtyä rakentelemaan imetyspaitaa omassa ompelupajassa. Paidan kaava on Ottobre 303-Naisten parhaat topit. Onpas hartioista hyvin istuva! Leikkasin helman hiukan leveneväksi vyötärötä alaspäin, ja lisäsin pituutta n. 10cm. Näin sain mukavan lötköhelman. Päällekkäin menevien etukappaleiden reunoihin ompelin Framilon-nauhan, niin eivät lörpsähdä, kun vauva availee baaria. Kangas on varsinaista lutkurutkua Eurokankaan palalaarista, kaunista kyllä, mutta ei loista laadullaan. Paidan hinnaksi taisi tulla noin 3€, joten hinta ja laatu ovat kuitenkin ihan kohdillaan.

Tässä vielä yhteiskuva imetyshuollon asiakkaan kanssa. Olemme tyytyväisiä. Turkoosi näkyy olevan päivän väri.

Mekkotehdas aikuisille ja Aino

Justiinsa sain valmiiksi toisen mekkoni Mekkotehdas aikuisille- kirjasta. Olipas virkistävää ommella vaate vaihteeksi jostain muustakin materiaalista kuin trikoosta. Toisaalta joustamaton kangas oli aika armotonta pientenkin mittavirheiden osalta. Erityisesti vuorikankaan kanssa emme ystävystyneet; miten ihmeessä eestaas liukuvaa lutkua on tarkoitus saada leikattua muotoonsa! Öh, ehkä asia vaatii pientä harjoittelua. Tämä taisikin olla elämäni eka vuoritettu yritelmä. Mutta hieno tästä tuli pienistä vuorikangashikoiluista huolimatta, ja olen tosi tyytyväinen! Päällikangas on puuvillaa Eurokankaan palalaarista ja vuori jotain hienoa ja vaaleanpunaista.

Jos jotain huonoja puolia pitää keksiä, niin sanottakoon, etten oikein ymmärrä kuinka tätä mekkoa voisi ikinä käyttää ilman housuja. Ei tarvitse kuin olkapäitä kohottaa, niin pakarat vilahtelevat. Taidan olla keskimääräistä pitkäselkäisempi. Jos teen joskus uuden mekon tällä samalla kaavalla, niin helmaan pitää lisätä pituutta aika reilusti. Tosin kivahan tämä on tällaisena tunikanakin! Muotoilussa on mukavaa 70-luvun henkeä. Äitini sanoi heti mekon nähtyään, että "tuollaisia minä käytin nuorena".

Lahjoja ystävälle

Hyvä ystäväni sai opintonsa päätökseen ja taskuunsa maisterin paperit. Hän on niin kiva ja tärkeä, että halusin antaa hänelle valmistujaislahjaksi jotain omin pikku kätösin väkerrettyä. Mekkotehdas aikuisille-kirjasta bongasin nätin ja sopivan reilun kokoisen meikkipussin ohjeen. Minkäänsorttisia pussukoita en ollut aikaisemmin tehnyt, joten jonkin verran piti tekelettä käsissä pyöritellä ennenkuin tajusin, kuinka vetoketju oli tarkoitus kiinnittää. Yläreunan poimutukset ja vinonauhahuolittelu tekevät tästä astetta monimutkaisemman (ja hienomman!) kuin ihan tavikset vetoketjupussit.

Sekä vetoketjun- että vinonauhan ompelu sujui yli odotusten, kun maltoin harsia ne paikoilleen ennen konesurautusta. Päällikangas on mahtavan upeaa Afrikan puuvillaa Eurokankaan palalaarista. Vaaleanpunainen vuorikangas ja vinonauha tekevät lopputuloksesta oikein ylellisen oloisen ja maisterille sopivan.

Lahjapakettiin kääräisin myös korville lämmikettä sopivasti näin kolean Juhannuksen kynnyksellä. Lapselleni ompelin jo jonkin aikaa sitten paidan Eurokankaan kettutrikoosta, ja jämäpaloista riitti sopivasti matskua aikuisen kokoiseen pipoon. Toivottavasti riekaleista riittäisi vielä itsellenikin, on nimittäin sen verran ihana myssy ja hilpeäksi tekevä kangas! Toivon, että ystävänikin tykkää.

Samistelua

Juu nostan käden pystyyn ja tunnustan kuuluvani niihin äiteihin, jotka tykkäävät pukeutua lastensa kanssa samanlaisiin vaatteisiin. Onhan se nyt vaan supersöpöä, kun äidillä ja vauvalla on samanlaiset mekot! Näin oli sukulaistenikin mielestä, kun hengailimme tädin 60-vuotiskekkereillä Vaapposen kanssa samanlaisissa koltuissa. Vauvan minikokoinen mekko syntyi omasta Vilmastani ylijääneestä kangaspalasta. Kangasta tosin oli sen verran vähän, että hihoja en enää millään saanut jäljelle jääneistä riekaleista taiottua, vaikka alkuperäinen ajatus oli tehdä pitkät hihat. Oikeastaan ihan kiva juttu, että kävi näin. Mekon kaava on Birdie birdie Ottobre 1/2015-lehdestä, ja se toimii loistavasti hihattomanakin! Huolittelin vaan kädentien reunukset kaitaleella. Oli muuten sen verran hyvänmallinen kaava, että sitä tulee varmasti hyödynnettyä uudestaankin, hihoilla ja ilman.

Vähänkö me ollaan liikuttavia... Isoissa juhlissa on myös ihan käytännöllistä pukeutua lapsen kanssa samaan kuosiin, niin ei tule vahingossa otettua väärää vauvaa mukaan kotimatkalle.

Mekkotehdas aikuisille ja Vilma

Hymyni ulottuu tällä hetkellä korvasta korvaan, koska uusi mekkoni valmistui juuri! Tilasin hiljattain itselleni Mekkotehdas aikuisille-kirjan, ja ensimmäiseksi otin kirjasta työn alle joustaville materiaaleille tarkoitetun Vilman. Kangasvalintani olikin superjoustavaa, vähän kuin uimapukua olisi ommellut. Eurokankaan palalaarista tuo kangaspätkä oli peräisin, enkä oikein edelleenkään tiedä, että mitä se on syönyt. Kaunista ja ainakin hyvin erikoista limenvihreällä ja vaaleanpunaisella kudottua tekokuitutrikoota se on.

Tein mekon täysin kirjan ohjeiden mukaan pääntietä lukuunottamatta. Koska kangas on niin joustavaa, en oikein luottanut taitoihini saada kaitalehuolitellusta pääntiestä kaunista, vaan tein helpomman t-paitatyyppisen ratkaisun. Lopputulos on oikein siisti ja toimiva. Mitä tästä mekosta nyt muuta voisi sanoa, kuin että se on i-ha-na ja olen supertyytyväinen! Kangasta jäi yli pieni pala, ja ensi lauantain sukujuhlissa vauvelillanikin on toivottavasti samistelumekko yllään.

Streaky Legs

Vaikka ompelenkin paljon ja aina, kun sitä kuluisaa omaa aikaa jostain ilmaantuu, en ole ollut kovin motivoitunut vauvan vaatteiden tekemiseen. Tuntuu niin turhauttavalta nähdä paljon vaivaa, kun tyyppi kasvaa kamppeistaan ulos muutamassa kuukaudessa. Ja kirppikseltä saa vielä näin pienelle vauvalle määrättömästi hyvää tavaraa mitättömän pienellä rahalla. Trikootilkkuja oli nyt kuitenkin kertynyt sen verran paljon, ja päälle mahtuvien pöksyjen pino pienentynyt, että ompelin vauvallekin jotain! Koko hommassa taisi mennä 45 minuuttia. Siinä ajassa ei olisi ehtinyt edes pistää vauvaa turvakaukaloon ja ajaa kirppikselle.

Näiden housujen malli on Streaky Legs Ottobren numerosta 1/2015. Kestovaippapyllyn änkeminen housuihin on monasti haastavaa, ja tuntuu siltä, että useimmat vauvan vaatteet on mitoitettu kertakayttövaippoja käyttäville tikkusäärille. Näissä housuissa ei tuota ongelmaa todellakaan ole! Paksuinkin kestovaippapaketti mahtuu upeasti. Pulleasääriselle Vaapposelle en ole paremmin istuvia pöksyjä vielä tavannut.  Taidan tehdä näitä lisää!

Ruskamekko!

Tutkimusmatkalla kohti täydellisen trikoomekon kaavaa ei voi välttyä törmäämästä Pikku Piltin Ruskamekkoon. Netti on pullollaan kivoja kuvia tästä mekosta, joten pitihän sitä testata. Tilasin kaavan imetysluukullisena versiona, mutta leikkuuhetken koittaessa en raaskinutkaan ruveta tätä ihanaa Royal-tuotteen puuvillaneulosta pätkimään maitobaarimalliksi. Perhoset ovat kuitenkin kaikkein kauneimmillaan kokonaisina. Ja ehkäpä joskus vielä koittaa aika, jolloin voin poistua kotikolosta ilman tissiä lutkuttavaa vauvaa.

Kaava oli maineensa veroinen, ja valmis mekko on täydellinen! Oikean koon valinta ei heti osunut nappiin. Leikkasin palaset aluksi L-kokoisina, kun en uskonut mahtuvani pienempään formaattiin. Neulos kuitenkin venyy niin paljon, että pienensin koko homman M-kokoon. Pussihelma on hauska, ja näyttää peilissä mahtavan hienolta, mutta tuntuu hiukan oudolta ja vaatinee totuttelua. Tai ehkäpä laitoin helmakuminauhan aavistuksen liian kireälle. Mekko on niin kiva ja hyvin istuva, että taidan duunata näitä vielä tusinan lisää, luukuilla ja ilman!

Nyrkkiruokailutaituri

Vaapponen on saanut äidinmaidon lisäksi kiinteitä ruokia nyt pari viikkoa, ja alkaa olla jo aikamoinen ekspertti mättämään tavaraa suuhunsa ihan itse! En olisi etukäteen ikinä arvannut, että sormiruokailu voi olla näin mukavaa. Voisin vain tuijotella tuntikausia, kun vauva ruokailee kaikilla aisteillaan. Ja onneksi Vaapposen ruokailuhetket kestävätkin melkoisen kauan; hän haistelee, maistelee, lättää, puristelee, hieroo tavaraa naamaansa ja tunkee korviinsa... Mutta suurin osa löytää kuitenkin tiensä vatsaan. Aamulla ja illalla keitän vauvalle paksun puuron, jota hän kauhoo innolla suuhunsa suoraan omalta tarjoilupöydältään. Jos puuro on jäänyt yhtään liian löysäksi, tarvitaan aterian jälkeen kokovartalosuihku ja lähiympäristön puunaus. Paksu ja lohkareinen koostumus sen sijaan helpottaa sekä syömistä että siivoamista. Välillä yritän häntä syöttää, mutta ei onnistu. Lusikka ei saa pientä suuta aukeamaan. Vaapponen todellakin syö jokaisen ateriansa 100% itse täysin omaan tahtiinsa.

Meidän vauvamme suosikkilounas koostuu höyrytetystä bataatista ja kesäkurpitsasta sekä paistetusta kananmunasta. Kananmunaa hän suorastaan ahmii, ja myös kesäkurpitsa slurpsahtaa suuhun ennätysvauhtia. Bataatti on heikohkon ensiesiintymisensä jälkeen kohonnut myös suosituimpien ruokien joukkoon. Myös pehmeäksi keitetty pasta ja parsakaali  herättävät pienen ruokailijan intohimon ja syöttötuolista kuuluu mammammammam.....

Jediasu tilaustyönä

Sain pikkujäbältä sydäntä riipaisevaa palautetta: "Äiti miksi sä et koskaan tee mulle mitään? Niinku vaikka villapaitaa tai jediasua." Näin kesän korvalla jediasu tuntui kiehtovammalta projektilta kuin villapaita, ja niinpä otin ruutuvihkon, mittanauhan, Star Wars-leffoista kertovan kirjan ja tein hahmotelman viitasta. Sopivaa ruskeaa puuvillakangasta löytyi Eurokankaan palalaarista. Viitan alla oleva kietaisutunika on luonnonvalkoista lakanakangasta, ja sen kaavan piirtelin ihan vaan jäbän kauluspaidan pohjalta. Saumurilla ompeleita sinne ja tänne, ja asu oli valmis!

Oman elämänsä Luke Skywalker on tyytyväinen, ja äiti myös.

Forget-me-not-kesähattu

Aina vaan, vuodesta toiseen, säilytän kesävaatelaatikossa niitä muutamia mekkoja, jotka eivät ole 10 vuoteen mahtuneet päälle, ja joiden helmat tuntuvat joka vuosi vain lyhenevän. Mekot eivät kuitenkaan suurene eivätkä niiden helmat pitene kaappimarinoinnista huolimatta. Nyt sai yksi retale kyytiä, ja leikkelin siitä kaamosvauvalleni kesähatun!

Uusin Ottobre 3/2015 piti sisällään tämän fantsun aurinkolätsämallin Forget-me-not. Pienintä kokoa pienensin vielä hieman Vaapposen kesäkaaliin sopivaksi. Alkuperäisen mekon olkaimista sain vielä kätevästi solmimisnauhat, niin isommatkaan tuulenpuuskat eivät vie hattua mennessään.

Aaltoileva reunus on kaunis kuin kukka, ja muutenkin hattu istuu täydellisesti ensimmäistä kesäänsä viettävälle tyttöselle.

Sormiruokailun alkeet

Vaapponen on puolivuotias! Pienen ihmisen suurta juhlapäivää vietettiin perhepiirissä antamalla juhlakalun tutkittavaksi pehmeäksi höyrytetty bataattilohko. Tunnistamaton objekti pöydällä herätti välittömästi suurta mielenkiintoa; Vaapponen otti bataatin nyrkkiinsä, laittoi sen suuhunsa, irvisti ja lättäsi koko palasen atomeiksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän aterioi jotain muuta kuin äidinmaitoa, ja vielä ihan itse! Vaipan tarkastelu myöhemmin illalla paljasti, että vatsaankin oli päätynyt jotain, vaikka sotkun perusteella sitä oli vaikea uskoa.

Alunperin sormiruokailua kehotti kokeilemaan neuvolan täti. Lisää infoa sekä vertaistukea hain kirjastosta ja netistä, sekä suomeksi että englanniksi. Luonnollisten asioiden äärellähän tässä ollaan; vauva ottaa muutenkin kaiken käteensä ja vie suuhun! Soserumban keskellä sitä ei vain tule ajatelleeksi, että pikkuinen osaisi hoitaa homman myös itse, helpommin ja hauskemmin. Ensimmäinen pelko oli, että tukehtuuko vauva. Kieltämättä näihin muutamaan ensimmäiseen päivään on mahtunut yskimistä ja kakomista, mutta aina tilanne on mennyt nopeasti ohi, ja hän on jatkanut ruuan tutkimista kaikessa rauhassa. Sormiruokailusta syntyvää sotkua ei voi vähätellä :) Lähes kaikki ruoka päätyy ennemmin tai myöhemmin lattialle ja syliin. Meiltä löytyi varastosta konttorituolin alle tarkoitettu iso muovilevy, joka on nyt vauvan syöttötuolin alla. Puhdistan sen aina ennen ruokailua, joten pudonneet ruuanpalaset voi nostaa huoletta takaisin touhunyrkkien ulottuville.

 Ensibataattien jälkeen Vaapponen on maistellut höyrytettyä perunaa ja kukkakaalia, kurkku- ja tomaattilohkoja, banaania ja kalvottomia appelssiinilohkoja. Yllättäen tomaatti on kaikkein parasta! Kukkakaalin maku sen sijaan ei ole lainkaan pikkuisen mieleen. Sormiruokailu vaatii äidiltäkin malttia. Tekisi mieli syöttää vauvaa, kun tuntuu että ruokailu menee pelkäksi sekoiluksi. Yritän kuitenkin luottaa hänen taitoihinsa ainakin toistaiseksi, ja tyytyä nostelemaan pudonneet herkut lattialta uudelleen imeskeltäviksi. Nähtäväksi jää, että pitäisikö syöttämiseen turvautua myöhemmin. Mitenköhän onnistuu puuron syönti omin pikku käsin?

Amigurumin ihastelua

Haluaisin opetella virkkaamaan kunnolla. Kuolaan värikkäiden isoäidin neliöistä koottujen torkkupeitteiden ja villatakkien perään, ja sohva saisi kernaasti täyttyä eri tyylisillä kukkasilla virkatuista tyynyistä. Odotellessani inspiraatiota suurempiin projekteihin ryhtymisen suunnitteluun kaivoin esiin amigurumi-kirjan, ja virkkasin pikkuisen vihreän pupun :) Olipas aikamoista näpertelyä kiinnitellä pikkuosia toisiinsa, mutta ihan suloinen tuosta kuitenkin tuli. Koko otuksen korkeus on n. 10cm. Tämä oli oikein terapeuttinen pikkuvirkkuu, mutta ehkä laajemmat kurvit ja isommat pinnat ovat kuitenkin enemmän mun oma juttu...

Pupun ohje on Nicki Trenchin kirjasta Supersöpöt maskotit, ja tosiaan söpöyttä on kirja pullollaan. Näistä malleista innostui myös 11-vuotias tyttöseni, ja hänkin on muutaman hahmon kirjan ohjeilla toteuttanut.

Kilpikonna Toto

Lapsi halusi neulotun kilpikonnan, ja minähän neuloin. Aluksi hiukan kauhistelin, että mihinköhän olen ryhtymässä, mutta loppuen lopuksi kilppari tuli valmiiksi neljässä illassa. Hänen nimensä on Toto, ja hän on ihana. Kilvessä oli aikamoinen väkertäminen. Sen voi pukea ja riisua kuten haalarit :) Lanka on Novitan Nallea, ja ohje löytyy täältä.

Kestovaippailua

Meidän pieni Vaapponen on kestovaippailija, nyt jo kuuden kuukauden rautaisella kokemuksella! Isompien, kouluikään ehtineiden muksujeni kanssa kestovaippahommailu jäi meinaamisen tasolle, mutta Vaapposen kanssa paneuduin asiaan hyvissä ajoin. Ja olen ihan totaalisen hurahtanut tähän touhuun, mikä on aika hassua, koska kyse on kuitenkin vain pikkuvauvan eritteiden keräilystä. Kestovaippailussa nyt vain sattuu yhdistymään niin monta intohimoani herättävää asiaa: ekologisuus, kierrätys, nuukailu, ompelu, neulominen, värikkäät kankaat... Kaikki meidän kestovaippamme on ostettu kirpputoreilta, saatu tuttavilta tai ommeltu itse ja yleensä kierrätysmateriaaleista tai ylijäämäpaloista. Minibudjetilla ollaan liikkeellä! Jossain keskustelupalstoilla kestovaippailua on kritisoitu mm. "väsyneiden äitien orjuuttamiseksi", mutta itse koen asian kyllä ihan toisin päin. Vaipat pyörivät meillä pesukoneessa joka kolmas päivä, kirppisretkiä teen silloin tällöin ja uusia vaippoja ompelen sitä mukaa kun vanhoja jää pieneksi. Tämä on ihan paras harrastus :)

Vaapposen uusimmat sisätäyttövaipat on ommeltu Metsolan joustofroteesta, josta aluksi suunnittelin tekeväni jotain isommille lapsille, mutta he eivät kuosille lämmenneet. Vaipan kaava on Suuren käsityölehden numerosta 2/2007. Joustofrotee toimii vaipassa täydellisesti, ja muutenkin nämä ovat superhyvät ja istuvat!

Sisävaipan päälle Vaapponen pukee pehmoiset villahousut. Uusimmat pöksyt neuloin Ruskovillan hahtuvalangasta langan mukana tulleen ohjeen mukaan. Tämä setti on meidän suosikki ja pomminvarma myös yökäytössä.

Imetysmekko kakkonen

Kun on kerran vauhtiin päässyt, niin nyt syntyy mekkoja vauhdilla. Olen niin onnellinen tästä oivalluksesta, että imetysvaatteita voi itse duunata kohtalaisen pienellä vaivalla. Ei tarvita kuin muutamat Vaapposen päiväunet ja äidillä on uusi kolttu päällä! Tämä uusin väkerrys on ommeltu Metsolan joustofroteesta, jota oli kaapissa odottamassa. Alunperin suunnittelin tekeväni tästä jotain ihanaa koululaiselleni, mutta hän mielsikin materiaalin liian pyyheliinamaiseksi... 1970-luvun lapsena olen itse ihan eri mieltä. Tämä on vaan niiiiin ihanaa kangasta! Mekon kaavana on sama Onion 2035 kuin edellisessäkin luomuksessani. Tällä kertaa laitoin etukappaleet vain osittain päällekkäin, ja kiinnitin sekä imetysluukun ala- että yläpuolelle jäävään reunukseen framilon-nauhan. Metrin palasta ei riittänyt kangasta pitkiin hihoihin, mikä oli oikeastaan ihan hyvä juttu. Tämä on superkiva juuri näin!

Imetysmekkoa pukkaa

Aikamoinen tovi onkin vierähtänyt siitä kun olen viimeksi itselleni jotain ommellut! Nyt kun ruhtinatar Vaapponen on täyttämässä puoli vuotta ja lähes omillaan toimeen tuleva, alkaa olla energiaa miettiä jotain muutakin kuin vaippojen pykäämistä sarjatyönä. Imetysmekkoja olen nettikaupoista kuolannut, ja niinpä lähdin sellaisen toteutusta pohdiskelemaan. Arkistoistani löytyikin Eurokankaan palalaarin halpistrikoota ja ihan mahtava empiirilinjaisen mekon kaava, Onion 2035, joka ei tarvinnut kuin pientä tuunausta muuttuakseen imetyskelpoiseksi. Yläetukappaleita leikkasin kaksi, ja ompelin ne päällekkäin. Alemmassa kappaleessa on saksilla leikatut ja ympäriinsä huolitellut viillot rintamuksessa, ja ylemmässä selän taakse solmittava nauha. Kaava on aivan täydellinen ja istuu päälleni kuin nenä päähän ilman mitään muutoksia. Silitysrautaa tuolle koltulle olisi toki voinut vilauttaa. Näitä syntyy vielä miljoona lisää!

Alku

Tässäpä on ensimmäinen blogipostaukseni! Tosi kauan olen tätä blogiasiaa miettinyt, mutta enää en jaksa jahkailla. Tahdon tallettaa muistiin käsityöprojektejani ja muita kivoja juttuja matkan varrelta, vaikka niissä ei mitään suunnattoman ihmeellistä olisikaan.

Värikkäitä kankaita...

...ja villoja. Niistä tykkään!

Kuvien liittäminenkin onnistui tumpelolta hienosti, eli eikun menoksi!